ja sieltä löytäisin kauneutta

“

ja sieltä löytäisin kauneutta

johdatellen

kuin kuumeessa

haeskelen hakkeista

ylevöitystä paperiroskan

joukosta

heterorunoja.

huumerunoja.

kylkiasentoon kääntyneitä

selkämyksenleveitä näkökulmia

kielivähemmistöjen asemaan diktatuuripaikoissa,

valkovenäläisten runoilijoiden runokirjoja

kynttilämielenosoituksiin ja taidegallerioiden avajaisiin

valkovenäläiset runoilijat mielellään postuumina

tai kiven sisässä, ollaan sananvapaita heidänkin puolestaan

,lauletaan nataliaa sillä nataliaa laulettiin silloinkin kun viimeksi

saatiin ihmiset liikehtimään muutenkin kuin kiusaantuneisuuttaan

kokoomateokset levyin pahvikansin ja levyiden pahvikansien kuvituksena

pystykkäisiä palkkeja = funkkis

 

missä merkitykselliset tapahtumat tapahtuvat, teot tehdään

merkityksellistyvät.

“

Light-liitto

light-liitto:

montako sydäntä uskallat

antaa minulle

? ehkä jätetään maatumaan

kuoriosa,

rangaistussiirtolan miekkahaille

pehmeä puoli maistuu ihan indielle

 

joutuin, sadly

polypikadeitti

toistekin. kaikki

vapaa-aika 2010-2011

kului paljetteja ommellessa

neitihomojen paukutellessa

poliittisten laulujen parhaita

nousuhumalan jukeboksista

 

solmitaan osaamallamme vähällä

vierastakieltä

siviilisopimus solidaarisuudesta.

 

ei odoteta lakimuuto§ta

sillä muutosta

ei tule,

puheli kuukin

Maleksuntaa

maleksuntaa jokeen päättyvillä portailla,

 

niillä seisten rekonstruoimme

lämminten värien katoamisen

huulilta ja saarilta aurajoessa

keskityn lintujen sosiologiaan

 

kottaraismuodostelmiin roomalaisella taivaalla

kuin huomaamatta ovat tuntemattomat ihmiset

puhuneet minulle rakkaudestaan,

 

härkätiellä kompastun vapaana miehenä

ja rosina heikel kantaa raskaita helmojaan

 

onttoaluuta korsetit rapisevat syksynnimisissä puistoissa

joiden paviljongeissa käytiin katsomassa päiväunia aika ajoin

muistan maun kuin vanhuuden,

 

nytollen toogia käytetään verhoina ja samainen koleus

vaanii käsipohjakaakelien alla kupittaan

 

puistossa jättiläiset

kääntävät ruhonsa

 

aamun valoon ja vain yksi lapsi näkee

kreikka kreikka ja

kreikka kreikka ja vielä kerran kreikka:

 

kuolemme molemmat lordi byronin keuhkotauti keuhkoissa

kaon kaaosta vallatulla kampuksella

valkeaan taikinaan laskostetut lauseet,

tällainen viha on pirskoteltu oliiviöljyllä

karahveista, kanistereista, exarchia roikaa vastaolennon savupatsaantorsoa

näiden ihmisten elämien haavapuolille

 

vespanrengas murskaa kypäröidyn nikaman,

 

ei rauhaa verelle,

ei rauhaa verellä,

 

metsäpalot rakastavan sydämen etelärinteille

 

(huomiset tuokoon

ruokavettä itkuun

tuhlattavaksi, tuoksuvia

sekkivihkoja sans-papiereille

mustiin puettujen kasvojen

tunnuksettoman voiman)

alastomat, sensuellit

henkilöt 1, 2 (Ivor), 3 (Johannes), 4 (Noomi), 5 (Ulla), 6 (Ilsa), 7 (Fedja)

 

alastomat, sensuellit

 

1

mitä ihminen voi siis tehdä?

2

itse etsin, tiedäthän

mystiikalla on jotain mitä halutaan

koronnutta tietoisuutta

että ettemme imeskelisi sähköjohtoja

3, 4, 5

naurua

1

olen kokenut jotakin sellaista…

rumpuja! rummutusta!

vapauttaa kaikki äänet

2

vietin aikaa varissuolla

kun piti juoda, piti oksentaa

elämän tämä pääty on mahdoton

ihminen oma temppelinsä,

jota koristaa ja jossa

uhrata

1

mille jumalille?

3

jahve-allah iäisyydelle. roskaruoan varisolennolle,

sähköallergian pannahiselle,

neonin ja bitumin

papeille ja veisuulle

2

fantastisia,

ma cher.

ollaan oma pyhyys,

palvotaan ihtiämme – runsaalla viinillä,

vapaalla seksillä,

kourallisella verisiä euroja

4

täällä haisee käristynyt liha,

ja todella toivon

sen kuuluvan

ihmiselle

1

että henki merkitsee,

pian alat puhuu

väkivallasta

2

minä vain syön. se tekee minut onnelliseksi. syöminen on kylläisyyttä. kylläisyys on autuutta.

5

pelkäätkö sä Kuolemaa?

on sanottu: se on

Valtion

salattu nimi

1

vitun kryptisyys! puhukaa kuin puhuisitte,

ollaan punk, ollaan beat, mitä tässä

puhumaan enigmalla enigmasta

puhutaan vituista

4

vitun kryptisyys niin

joitain saloja ei voi ratkoa kuin gordionin solmua,

yksi sellainen on nainen,

ja kun puhutaan naiseudesta puhutaan

lihasta joka vielä eli kunnes lopetettiin

repimällä auki, ja saimme tietää miltä

sisälmykset näyttävät

tai

maistuvat

2

niin maistuvat,

ja maistuvatpa hyvältä

jääkaappikylmää kieltä!

 

5

 

oottepa harhaisia paskoja

 

3

 

me kaikki.

 

5

 

te kaikki!

 

näette elukan maanisessa mainoksessa

näette elukan depistelevässä proppikuvassa

näette, mutta ette näe

 

ne ovat todellisuutta meistä irrallaan

sitä valmistetaan gigoittain

pilvitehtaissa

sanomatalon alla,

silaus kameran linssistä,

 

puhukaa asioista kielellä jolla niistä osataan puhua

ja kun ei, vaietkaa. kadotkaa. näkymättömyys

on vastarintaa

 

1

 

protesti tarkoittaa, että sanon, tämä ja tämä ei sovi minulle.Vastarinta tarkoittaa,

että pidän huolen siitä, ettei se mikä ei minulle sovi,

enää tapahdu!

 

4

 

vastarinta tarkoittaa vastakuvaa, vastadataa, vastajulkisuutta, joka solulla

tarrautumista vastahankaan, vallataan

tv-tornit ja täytetään

mainoskatkot

mellakkapornolla

 

5

 

voi, sä et

usko olemassaoloosi ennen kuin

siitä yleisesti puhutaan

 

älä tule nähdyksi,

sillä vain siten

oot vapaa, mikä latteus

nimeäminen on orjuutta

 

2

 

rakkaalla lapsella on monta nimeä

oonko sokea jos pidän huomiosta,

oon huomiohuora ja ylpeä siitä

 

2, 6, 7

 

ritualistista seksiä

 

1

 

pelkään että haisen

 

4

 

söisit oikein,

ei hikeskään

pirskottaisi

murhaa

 

1

 

väkivalta on seksikästä.

aseet on seksikkäitä.

 

4

 

säkö lopettaisit elämän jotta saisit tilaisuuden kylvää sen uusiksi?

 

1

 

sä ja sun naiskuva,

voithan sä siistiä bordellit

mutta sitten sun täytyy

kuristaa madonnasi

 

4

 

en mä kurista ketään

mä olen, mä olen

pasifisti

 

1

 

fistaa sitte, pasi

 

 

2, 1, 7

 

ritualistista seksiä

 

6

 

moikka,

mikä sun nimi olikaan?

 

4

 

Noomi. Mä olen Noomi.

 

6

 

noomi, niinku nobody,

tuntematon palkkasoturi

niinku,

niinkö?

 

Noomi

 

ihan noomi vaan,

mikä sä sitten olet?

 

6

 

ota litkuu, polla sekasin

ei jaksa. mistä sä tunnet

ivorin, ullan, mitä näitä

nytsit onkaan

 

Noomi

 

en tunnekaan, mä

…

mä olen vahingossa

siis,

kulkeuduin tänne johanteen mukana

sori, en

en juo

 

6

 

ota mut syliin

 

N

 

?

 

6

 

mitä sä emmit

 

N

 

tää ei oo hyvä ajatus

ei pitäisi

ei oo tarpeen

ei

 

6

 

älä kuikuiskuttele vaan

maimaiskuttele, huku muhun

 

N

 

mä en oo hyvä

mä en pysty

musta ei riitä

 

- -

 

 

7

 

salli mun kestää

 

6

 

vitut sua. ainoo poka petti

 

7

 

ivor ei petä koskaan

 

6

 

luuletko et oon kade

 

7

 

luulen

kulta

 

isketään joku?

 

6

 

liikaa myrkkyjä. meni maku. saatana.

kerro jotain, ehkä tää menee yli,

tiätsä

 

7

 

kerron mun lapsuudesta kun maailmakin oli vielä suurempi

 

3

 

ei

 

7

 

johannes vanha piru

 

Johannes (3)

 

palveluksessanne. ei!

maailma on sama, siinä on vain

vähemmän sisältöä

 

6

 

mun elämässä ei ole sisältöä

 

7

 

elämän sisältö on se, että tulee täytetyksi. oot vaan munankipee,

ilsa-kulta

 

Ilsa (6)

 

älä mun kasvoille lauo. tarkoitan,

että ois kivaa uskoa rakkauteen,

tai jumalaan, tai mihinvain

 

Johannes

 

uskot, koska epäilet

epäily kuuluu uskoon

sitä ei a-teistit tajua,

kuka täällä on dogmaattinen

 

7

 

ei sivistyssanoja -

 

ilsa, mistä sä unelmoit kun olit pieni,

niin pieni että jokainen asia oli uskon asia

ja että ukkoseen uskottiin kuten uskottiin

joulupukkiin, männiäisiin, sen sellaisiin

?

 

Ilsa

 

että mä olisin näyttelijä

 

5

 

olisit, miksi potentiaali? sähän olet. me kaikki.

esitystähän tämä on. en ole vakuuttunut,

että olisimme olemassa itsenämme,

vain joinain muina

 

7

älä mumise hebreaa ulla

 

Ulla (5)

 

haista paska. et fedja edes tiedä mitä tarkoittaa dogmaattinen

 

Johannes

 

dog mathics, koira matikkaa, karvojen neliöjuurikasvu

 

nauraa pitkään

 

Fedja (7)

 

tyrannisoi sä vaan tyhmempiäs. et ees ite elä periaatteittesi mukaisesti

 

Ulla

 

mitä on mun periaatteet?

 

Fedja

 

no vittu. komukkahan sä oot.

 

Ulla

 

mistähän lähtien?

 

Ilsa

 

että mä olisin näyttelijä?

 

eikö siihen tarvita papereita?

 

2 (Ivor)

 

siihen tarvitaan intohimoa my dear

 

Ulla

 

intohimoa, itsen alistus. kouluttaudu, koulutat itsesi koneeksi

 

Fedja

 

justjuu, ja kun ei puhu kuin älykkö on täys idari?

 

Ulla

 

sulla ei sitten oo yhtään tyyliä.

 

Ivor

 

ei tarvita tyyliä jos löytyy karismaa. totuudella ei enimmäkseen ole väliä, jos miellyttää

 

Noomi

 

mutta jos totuutta ei olisi

kaikki olisi sanalla sanoen

- kaistapäistä!

 

Ulla

 

olisi, miksi potentiaali? sehän on. tämä kaikki.

 

Johannes

 

kuljin kerran läpi Kaaoksen. Ratsastin sitä kuin tiikeriä.

 

Fedja

 

sinä vanha kyyninen aasi

?

 

Johannes

 

sellaisina hetkinä oivaltaa,

ettemme ole ihmisiä

emme edes apinoita,

totuudellisella luokituksella

me olemme häkkilinnustoa

 

Noomi

 

totuudellisella, niin, niin!

tarvitsemme totuutta

tullaksemme itseksemme

niin!

 

Ivor

 

tulla itseksesi, kenen rinnoille? kuka sä oikein olet luullut olleesi koko tämän ajan?

 

Johannes

 

Tiedättekö, olen alkanut halveksua Maailmanloppua. Sen edessä sitten,

kiroan lempeää Jeesusta

 

Fedja

 

minä ainakin olen minä, fedja siis.

 

Ulla

 

eikö teistä ole lainkaan ironista, ettemme tiedä itsestämme kuin nimemme,

ja nekin ovat jonkun muun keksimiä?

 

Ivor

 

aistinko hetkessä homoeroottista latausta

 

Ilja

 

en panisi pahakseni. panisin!

 

Noomi

 

nauraa kauhuissaan

 

Johannes

 

homoseksualismi vahvistaa säännön

se on sopeutumista, hyvin

erikoistunutta sopeutumista

 

Ulla

 

säännön, tarkoitat: lain. tajuatteko ollenkaan, että

Kuolleet ovat säätäneet lakimme.

 

Ivor

 

lässynlää. mikä sua ulla painelee? vai paineleeko mikään?

 

Ilja & Fedja

 

nauravat

 

vaipuvat kaulatusten

 

Ulla

 

ette tunnu tajuavan. mä itken ensimmäistä kertaa vuositolkkuihin,

tuntuu että kaikki mitä on pitänyt arvossa kaikkoaa,

ainahan mä olen tiennyt, ettei oleva pidä,

mut

mut illusiossa on kaunista elellä

 

 

les amours imaginaires

 

tähtään pudonneiden kasvojen

fotogeniikkaan,

minä olen seksuaaliterroristi

verissähuulin,

vernissahymyin

näytän hyvältä ja vaatteeni

varastin hengarissa henkilöni

jonka vanavedessä huoneet upoksissa

elokuvallisen seksin ennusteita, kantalasit

limemehua, cointreauta, jumalauta

ovat jälkeläisten kuva itsestään

(imetät, elinvoimaa punatulla suulla

vahvistat, pakaroiden linjakkuutta

tunnistanko the knifen pulssin

olet minussa, rakastuneessa

panissa)

Suruchorus hukuttamiseksemme

 

elukka,

menettänyt,

tundra kehyksenä kertomukselle

sävyisän torjunnan kokemuksia

 

kaikki kulkee verta jätesäkeissä

kosketuksesta, ammutaan falangeja

pään tuoksusta meille tarjotaan kyyneliä vadeilla,

tämä ei ylennä kantajaansa, tämä on himosta painettu

sisäsade vegaanilasten taajuudella

 

kun kaikki hyvä on paljastunut

ei ihmeitä odota tehtäviksi, lohdun eleitä

ruumiillistuviksi, inflatoivia tunteenpurkauksia

purppuraksi taivaanvahvuudessa

luonnos rakkaaksi, valmista veitselläsi

 

sapekkaat sisälmykset nieleskeltäväkseni

krapulapäivien roskastetut hetteiköt

sille yhteisyydelle, joka ei kestä lähempää tarkastelua

käy ilmi sienitaudiksi

 

tuo julki valkovuotokset

paskahousujen trikolorit turun romantiikalle

joululaula juopumuksen konsonanttisonaatti

siemenjohtimesta ylempään aivoon, siemenjohtimesta

 

ylempään aivoon, rakkaus & rakkauden päästökauppa

lyriikoissa ohuita hokemia yleisihmisen, supranaiivin

käytöksestä kiihotuksen eläinpuvuissa

 

ruusukonraskaan häpeästigman laskeminen alleen kuin devalvoituva

puserrus ylpeän rankaa, herrasmiehisiä lorttoja, tallottuja tuntoja

leskenlehtien, sulkasatojen talvisilla raiteilla,

on juhlat juhlittu pohjaan, suurentavat silmät jokisokeutta,

missä käymme kun myrkkykatko on suruchorus hukuttamiseksemme

Kasetti Moskovasta purkaa mustaa

Tämänkin merkinnän ulostulo on kestänyt iättömyyden.

On vain valitettavan vaikeaa muotoilla ajatuksia sanaisiksi.

Ehkä luvattomankin.

En tiedä, mitä ajatella blogeista. Luen moniaita, moninaisia. Osassa runotaan, osassa angstataan, monissa otetaan kantaa yhteiskuntaan (sic) ja, tai käydään epäolennaisia pilkunnussijaisia aiheesta jos toisesta. Yksi tärkeä elementti lienee anonyymiys, olenhan minäkin vastarakastaja. Toiset tuovat julki ilmi-itsensä. Jollekulle pseudonyymiin verhoutuminen on pelkuruutta ja tarvoilua, haastekin.

Kun päädyin perustamaan tämän helmenpoimijalaguunin, yhtenä kunnianhimoisena visionani oli jakaa mielipiteitäni freesinä ja ajankohtaisena kommentaattorina. Miten hoksnokkaa! Harkitsin jo sotkevani käteni homoiltakeskusteluun, kärkevällä otsakkeella Poliitikko nimeltä Päivi. No, en, ja sitäpaitsi Vallankumouksen hedelmät tekivät kaiken ansiokkaammin.

Hingussa ylettyä kaikkialle ja olla kaikkien huulilla, on jotakin rietasta. Seksyt mielipideautomaatit, äkeät brändäykset ja loppumaton erottautuminen näyttäytyvät postmodernin särkemänä henkilökultismina. Siinä oma itse muodostuu muiden katseissa, ristiviittauksissa, spektaakkelin heijastuksissa. Pohjois-Korean mesoava kimilsungismi on kömpelö jurakauden reliikki, kun innovaation ja indiehengen hegemoniaa syötetään Facebook-tykkäyksin, pintaliitohaastiksin, tyypittelyllä ja kontrastilla. Malliesimerkki on Antti Nylén, jota kuullaan viehättävänä ristiriitana katolista itsekieltäymystä ja intellektuaalia ekoradikalismia. Esseissään Nylén valaa modernin aikakauden kultaisesta vasikasta ehtoolliskarahveja ja pulttisaksia, nousten suuremmaksi ilmiöksi kuin mielipiteensä. Tyyli tuo nostetta aiheeseen, mutta näyttää vaarallisesti etuilevan. Spektakuläärinen kulttuurikone rekuperoi soraäänen eksoottiseksi vivahteeksi. En usko sen koskettavan liiemmälti Anttia Antti N:n takana. Hän vaikuttaa saavuttaneen filosofiallaan piilopirtin, joka on avoinna vain taivaisiin.

Ei huvita kirjoittaa. Mietin keskustelun ja toisaalta julistamisen mielekkyyttä. Eikö riitä, että on omat ajatukset? Niiden ilmestyksen voin sitoa runouteen, mikä tällä hetkellä tuntuu luontevammalta tavalta askeltaa. Saan puistatuksia omasta kielestäni, joka alkaa hakea näpsäkästi niputettavia sanavalintoja, kuin kirjoittaisi pikkunokkelaa kolumnia NYT-liitteeseen tai pahimpaan, Imageen. “Seksy mielipideautomaatti”, “pintaliitohaastis”, joopa joo. Myydään kauniissa kääreissä. Kun tavoitellaan jotain ylevämpää, kirjoitetaan essee, joka kumpuaa henkkoht menneisyydestä, kurottaa yläpilveen, hakee vertauspohjaa kiinnostavista taideteoksista ja -teoista, päätyy kokoaviin näkymiin zeitgeistin matalamielisyydestä. En syytä, koska siihen illuusioon on tyydyttävämpää langeta kuin moniin muihin, joista karkeimmille nauretaan yleisesti.

Siirryn kokoavaan näkymään zeitgeistin matalamielisyydestä. Perustavanlaatuisinta vastarintaa tässä ajassa vaikuttaa olevan näkymättömyys. Se joka ei ilmene, ei ole. Pakopaikkoja on vain katvealueilla. On katkaistava kaikki yhteys yläkansille, luovuttava Sormuksesta vaikka se olisikin oiva ase. Irtisanouduttava kaikista muodoista, etenkin oletetuista, haettava voimavaroja vieraudesta ja toiseudesta. Koska sitä on suvaitsevaisuus, eikä niinkään pienimmän yhteisen jaettavan hakemista. Oman Vastarakkauteni kohdalla aion pyrkiä sokkona näitä polkuja, nimettömänä, nihilistisenä, varaten itselleni takaovia ja pakoautoja. Myös kirjoittajan laiskuuden ja runouden, se oopiumi mulle.

Merkinnän nimi juontuu Paavoharjun kappaleesta Kasetti Moskovasta.

kollaasinainen

kollaasinainen

nepalinpaperi / pujos / kirurginteräs

siinä on nykyaikojen maalaista charmia

jätti vain kaulaliinansa jota ilman en ole tunnistaa,

soita jooko nokkahuilulla

vuokrahuoneessa

olisimme kohteliaita ja seksuaalisia

työetiikka I

I

kelluva pohjaelämä ei kuuntele loma-aikojen transistoriradioita.

avaamisen jälkeen kahviloissa luetaan silmäillen
jalkakäytävät ovat tärkeiden ihmisten virtaavaa liikettä

teelehdet kupissa kiertävät coriolisvoimasta 

katselen tyhjää kadun jaloissa ja luulen tietäväni 

mikä heitä pyörittää,
raukeneva valo mua kuulakampi ja maailma kiinni